JUTTU PALSTA


TAPSAN KASI-TURNAUS
Perjantaina 20.12.2013 pelattiin järjestyksessään kolmas Tapsan kasi-turnaus Oulussa City Biljardissa. Kysymyksessähän on biljardi-peli, jossa on monta eri pelimuotoa ja tämä turnaushan pelataan ns. kasipallo-pelinä. Oulun City Biljardi on todella huippupaikka, sillä siellä on pöytiä todella paljon ja ne ovat erittäin hyvässä kunnossa. Tämä turnaus pelattiin ensimmäistä kertaa Oulussa ja varmaan jatkossa tullaan pelaamaan siellä.
Tällä kerralla saatiin mukaan neljä pelaajaa.  Enemmänkin oli luvassa, mutta viimehetken peruuntumisia tuli yhteensattumien vuoksi. Tämä mukana ollut porukka on sitten kyllä sitä kaikkein vannoutuneinta lajin harrastajaa. Turnauksessa pelattiin ensin runkosarja ja sitten välierät sekä finaalit. Jo ensimmäiset pelit alkoivat antaa suuntaa sille kuka tulee pelaamaan finaalissa toisena osapuolena. Niin ylivoimaista oli Kinnusen Juhon pelaaminen. Mitä pidemmälle peli-ilta eteni sen varmempia alettiin olla siitä, että finaali tulee olemaan vain muodollisuus ja Juho kirjaa nimensä toista kertaa kiertopalkintoon. Itse olen tuntenut Juhon muutaman vuoden ja voin sanoa kysymyksessä olevan todella huikea monilahjakkuus. Olipa kyseessä fyysinen urheilumuoto tai teknillistä taitoa vaativa laji, niin aina olen saanut huomata Juhon olevan ensimmäinen tai ainakin mitalisijoilla. Toivotaan, että Juho ehtisi kiireiltään paneutua johonkin lajiin lähitulevaisuudessa toden teolla, niin saisimme seurata tämän herrasmiehen edesottamuksia jatkossakin. Liike-elämä näyttää pitävän hänet nyt kiireisenä ja resursseja näyttää olevan hänellä tälläkin saralla todella pitkälle. Onnittelut Juho turnauksen voitosta.

Voisi sanoa, että kakkossija olisi voitu jakaa loppujen kolmen kesken. Niin tasaväkistä oli Ahon Raimon, Kopolan Arton ja minun (Tapio) pelaaminen. Raimosta voisi sanoa, että mihin hän ryhtyy, hän tekee kaiken huolella, niin täsmällistä hänen tekemisensä on. Voi hyvin ymmärtää, että kysymyksessä on entinen puolustusvoimien upseeri. Täytyy vain ihailla kuinka moneen hommaan hän ehtii mukaan. Upseeri uran jälkeen Raimo ei ole jäänyt laakereille lepäämään vaan jatkaa työuraa kiinteistönvälittäjänä puhumattakaan monista harrastuksista. Soitin kuin soitin tottelee Raimon käsittelyä, ja tämä mies osaa soittaa myös suullaan. Niin mainioita ovat hänen juttunsa, että matkat hänen seurassaan loppuvat aina liian aikaisin. Noihin juttuihin ja vitseihin ei kyllästy koskaan. Voi helposti ymmärtää kuinka viihdyttävää vastapainoa juoksu- ja hiihtoharrastukselle biljardi Raimolle on. Onnittelut Raimo kolmossijasta.

Kopolan Artolle tämä harrastus on myös todella rentouttavaa raskaan työn vastapainoksi. Näissä pitkissä turnauksissa tulee selvästi esille Arton kova fyysinen kunto. Tämä Kärsämäen Peter Ebdon pelaa aina loppua kohden paremmin ja paremmin. Siis mitä pidempi ottelu tai turnaus, niin peli paranee koko ajan. Ei ole Arton maraton-harrastus mennyt hukkaan. Artolla on myös lahja käyttää tuota suutaan muuhunkin kuin syömiseen. Jo menomatkalla Ouluun heitti Arto sellaista juttua, että vielä tätä juttua kirjoittaessani pitää välillä ravistella itseään ja miettiä kuulemaansa. Niin lennokkaita Arton jutut oli. Eipä ihme, että mies on Tarinaniskennän Suomen Mestari. Mikäli pelaajia olisi ollut enemmän, uskoisin, että Arto olisi sijoittunut mitaleille. Eli enemmän pelejä ja pidempi turnaus, ja Arton kestävyys pääsee paremmin esille. Nyt tuli Artolle loistava neljäs sija, onnittelut siitä.
Itselläni sattui kaikki kohdalleen ja tuurit olivat puolellani ja sain tässä kovassa joukossa sijoittua toiseksi. Mukavat olivat pelit ja hyvässä seurassa oli kiva viettää iltaa. Elämänvarrelle tuli taas kivoja muistoja. Kiitos teille kaverit.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

No niin, minäpä alotan tän palstan omalla sepustuksella, niin uskaltaa sitten muutkin kirjoitella.

PERUSKUNTO- JA OHJELMOINTILEIRI KUORTANEELLA 7-9.10.2013

SVU järjesti tämän leirin ja päävetäjänä oli Into Turvanen, monelle tuttu mies valmennuspuolelta.
Kipinäläisistä tälle leirille osallistui neljä naispuolista juoksijaa; Leila, Pirjo, Marjatta ja minä (Mervi)
Maanantai aamuna auton nokka kääntyi kohti Kuortanetta ja niin alkoi tuo automatka mutkaisia teitä pitkin huristellen. Meitä kun oli matkassa kaksi "huonoa automatkustajaa" , minä ja Pirjo, niin siitähän ei ihan hyvää seurannut. Pirjo oli aluksi takapenkillä ja minä vänkärin paikalla Leilan ajaessa. Matkalla vaihdettiin niin, että minä ajamaan ja Pirjo eteen istumaan, kun hälle alkoi tulla huono olo. Pari äkkinäistä pysähdystä tehtiin huonon olon vallatessa ja kahta kilometriä ennen määränpäätä Pirjo joutui sitten sen "tyhjennyksen" tekemään.
Perille päästyä majoituttiin ja sitten saatiinkin mennä heti ruokailemaan. Me muut syötiin vatsat pulleiksi, mutta Pirjolle ei vielä oikein maistanut. Sitten alkoikin täys tohina, jota kesti keskiviikkoon saakka. Leirillä meitä oli kaikkiaan 26 osallistujaa monista eri yleisurheilulajeista.
Heti leirin avauksen jälkeen oli tunnin luento, aiheena hengitys- ja verenkiero elimistön harjoittaminen sekä aerobinen harjoittelu. Tämän jälkee treeni; alkuverryttelyt maastossa ja sitten sisäratalle ottamaan 60 metrin vetoja 10 kpl, päälle loppuverryttelyt. Näissä Pirjo osoitti nopeutensa. Kateellisina me muut tietenkin meinattiin, että mikäs hänen on kevyellä ololla juosta ku oli tehnyt tyhjennysharjoituksen tulomatkalla :)
Sitten olikin jo päivällisen aika. Iltatreeninä oli liikkuvuus/aerobinen voimaharjoitus. Tämän päälle sitten uimaan ja saunomaan. Uni maistui tämän jälkeen makealle.
Aamulla sitten minäkin yritin olla aamunvirkku ja vääntäydyin toisten kipinäläisten kanssa aamulenkille JO 6.45. Kaikkeen sitä joutuu. Mutta siellähän virkistyi kummasti ja hölkättyä tuli vajaa 5 km.
Aamupalan jälkeen luennolle; peruskuntotekijät, perusvoima ja voiman muodot. Tämän jälkeen loikka- ja heittoharjoitusia eli voimaa sinne jalkoihin sekä keskivartaloon. Nämät olikin tehokkaat harjoitukset. Toki kommelluksiakin sattui niin loikkiessa kuin heitellessäkin. Välillä oli kuulat ilmassa heittopaikalla ja korkealla. Välillä taas loikkapaikalla naiset maassa ja matalalla. No, sitten jo taas lounasaika painoi päälle. Lounaan jälkeen luento jatkui peruskuntotekijöistä, keskivartalon voima.

Sitten oli vaihtoehtoinen harjoitus, joko keihäänheitto tekniikkaa tai pitkä lenkki. Kuten arvata saattoi, me valitsimme puolen toista tunnin lenkin maastossa. Ilma oli mitä mainioin juoksuilma, välillä aurinko pilkisteli pilviseltä taivaalta. Tämän jälkeen jo taasen ruoka maistui.
Iltatreenit olivat keskivartaloon kohdistuvia harjoituksia välineillä ja ilman sekä tietysti kunnon venyttelyt päälle. Sitten sauna ja uinti, mistä minä luistin. Käpäisin sillä aikaa reippailemassa kaupassa ja ostamassa meille iltateet ja tietenkin vähän siihen makeaa kaveriksi. Kipinän uimarit kokoontuivat meidän huoneeseen iltateelle ja rupattelutuokiolle. Sitten piti jo lähteä nukkumaan.
Viimeisenä leiriaamuna vain Leila aamunvirkkuna kävi lenkillä vaikka hieman vettä satelikin. Aamupalan jälkeen olikin taasen luennon vuoro .Tällä kertaa aiheena oli harjoittelun suunnittelu, rasittavuus-säännöllisyys- palautuminen, iän vaikutus tavoitteisiin. Leirin viimeisenä harjoituksena oli kuntosalitreeni. Lopuksi vielä syömään ja hyvästelemään leirikaverit. Sitten alkoikin kotimatka. Ja menomatkan opettamana me kaksi "heikkopäistä" istuttiin etupenkeillä. Ja Pirjollakaan ei ollut mitään hätää, kun sai itse ajaa.
Kyllä tuli hurjasti motivaatiota lisää tuolta leiriltä. Nyt alkaa pieni lepokausi ja sitten uusilla opeilla kohti ensi kautta ja me naiset aloimme kokoamaan joukkuetta veteraanien Sm-maratonille.
Suosittelen lämpimästi vastaavia leirejä, mikäli teillä on mahdollisuus niihin lähteä. Sieltä löytyy paljon samankaltaisia liikkujia ja saa vaihtaa ajatuksia harjoittelusta ym. kokemuksista ja ennen kaikkea sieltä tulee aina jotain uutta tietoakin.
Kiitos Marjatta, Pirjo ja Leila kun olitte mukanani keräämässä muistoja.

8 kommenttia:

  1. Terveisiä aamulenkiltä! Kiitoksia leirikavereille. Operaatio on aloitettu. Täytyy sanoa, että kyllä tuli piristystä ja motivaatiota lenkkeilyyn, ikinä ei ole tullut oltua vastaavalla leirillä ja Mervin sanoin suosittelen myös, jos vain mahdollista. Leiriltä tuli vahvistusta olemassa olevaan tietoon sekä paljon uutta.
    Onneksi Kuortaneen hallin katto on todistetusti korkea :) ja sekin tuli todistettua, että ei koskaan on sama kuin kerran vielä (ainakin).

    -Pirjo

    VastaaPoista
  2. Terveisiä Einonpäivän puhurilenkiltä! Eino oli meille kolmelle myrskyä uhmanneelle tytölle (Hilkka, Leila ja Marjatta) hyvin maltillinen, vaikkakin Koposperän risteyksessä Leilaa odotellessa tuuli meinasi pyöräyttää minut pellolle ja narisinkin jo Leilalle, että taidan sittenkin lähtä kotia. Onneksi en lähtenyt, sillä 26 km:n lenkki Autiorannan ja Reisjärven mäkisissä maastoissa oli todella mielenkiintoinen ja mukava. Samalla kertaa tuli pitkä pk-lenkki ja mäkivedot. Reitti oli soratietä, mäkinen koko ajan ja todella hyvin tuulelta suojassa. Neljän kilsan jälkeen allekirjoittaneen piti jo kuoria yksi tuulipuku pois ja jättää mättään koloon jemmaan kun hiki alkoi puskea toden teolla ja tuulikin vähän hellittää. Leila halusi kääntyä Syyryn risteyksessä ja ottaa vähän etumatkaa ja me Marjatan kans käytiin vielä reilu 2 kilsaa etempänä. Tulomatkalla yritettiin saavuttaa Leila, mutta kyllä se autolle ehti ennen meitä vaikka rivakasti juostiin niin ylä- kuin alamäetkin. Vilua pukkasi kyllä sitten kotia ajellessa ja meikäläisellä oli jo huuletkin sinisenä. Haapajärvellä paistoi jo aurinko kun sieltä lähettiin, mutta kärsämäellä satoi rakeita vaakatasossa. Onneksi isäntä oli lämmittänyt saunan ja meikäläisellähän oli niin väsynyt mutta onnellinen olo. Uskon että Marjatallekin oli ne uunipotut ja paisti jo paistettuna siellä kotopuolessa valmiina. Mitähän lie Eska keksinyt emäntänsä hellimiseksi rankan päivän päätteeksi.... Lenkkeilemisiin!!!

    - Hilkka

    VastaaPoista
  3. Kyllä oli mukavat fiilikset lenkin jälkeen kotona kynttilänvalossa puuhellan lämmössä. Kiitos kilpasisaret juoksuseurasta. Joka sää juoksusää...

    VastaaPoista
  4. Mukavaa, että fiilikset olivat myönteiset, vaikka toisin pelkäsinkin, koska soratie oli aika kosteassa kunnossa ja pari puutakin Eino-myrsky oli onnistunut pukkaamaan nurin Kalkkuperäntielle. Viikon pitkä lenkki tuli tehtyä ja kilometrit menivät rattoisasti hyvässä seurassa. On ne reippaita nuo Kipinän naiset, mutta vaihtelevaan säähän on totuttu myös Tukholman maratoneilla - toisinaan paistaa aurinko liiankin lämpimästi ja toisinaan on räntäsade ja turhankin viileää. Saapa nähdä, miten v. 2014, kun kolmen kovan kopla (samat juoksijat kuin su-lenkilläkin) lähtevät juoksemaan Tukholma maratonia la 31.5.2014
    -Marjatta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minua harmitti, kun en päässyt teidän mukaan tuolle myrskylenkille. Pitänee joku päivä käydä katsomassa issekseen se "paljon puhuttu" Kalkkuperän reitti.
      Ja onpas kiva lukea, että ootte kaikki jo päättäny mennä sinne Tukholmaan juoksemaan. On sitten meillä kannustettavia. Toki sinne mahtuu vielä muitakin kipinäläisiä juoksemaan ja meiltä riittää kannustusta suuremallekkin joukolle. Että ottakaapa suunnaksi tuo Tukholman maraton. Ja jos sinne ei pääse, niin toinen hyvä tavoite on sitten esim. Forssan Suvi-ilta. Sinnekkin on kipinäläisiä jo lähdössä. Ja juoksuun kutsu on tarkoitettu kaikille, ei pelkästään kipinäläisille :)

      Poista
  5. Olipa mukava pikkujoulu lauantai-iltana Karvoskylän kylätalolla. Väkeä lähes 30 henkeä paikalla. Kyllä tuollainen vanhan ajan tunnelmaa huokuva paikka hakkaa moninkertaisesti ravintolapikkujoulun. Eikä tarjoilupuolikaan hävinnyt lainkaan ravintoloitten jouluruokatarjoilulle ja mikä parasta paikalla oli väkeä vauvasta vaariin. Kiitos vapaaehtoisille puuhaihmisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisia ohjelmallisia pikkujouluja harvemmin enää on. Niistä jotenkin virittyy jo joulutunnelmaan. Väkeä oli erittäin sopivasti tuohon tilaan nähden ja ilta kului rattoisasti syöden, kahvitellen ja rupatellen. Kiiiitos.

      Poista
  6. Biljardi-turnauksesta onnittelut kaikille osallisille. Kyllä kipinäläiset näköjään osaa kaikenlaista kisailua järjestää. Hyvä näin, niin ei käy liian yksipuoliseksi.

    VastaaPoista